Helle pakenee.
Koivuissa suhisee tuuli, asvalttipihalla kaikuvat lapsen askeleet keskiyöllä, lokkien äänet naksahtelevat tyhjään.
Kesä venyttää aikaa leveämmäksi, vaikka ei olisikaan loma. Loma ja loma - onko työttömyydestä koskaan lomaa, tällaisesta muodottomasta olemisesta - pitäisi kai viettää kaikki aikansa potien huonoa omatuntoa siitä, että ei istu vuorokauden ympäri naputtelemassa työhakemuksia, tuntemassa nöyrää kiitollisuutta ja häpeää siitä, että veronmaksajien rahoilla tässä loisitaan. Repent, repent!
Onnellinen ei saisi olla; sitä varastaa salaa, pienistä syyllisistä hetkistä, kun maleksii kahvilassa kirjoittamassa joutavaa proosaa. Väärinhän se on, vallitsevan konsensuksen mukaan. Istun kahvilassa heidän kustannuksellaan. Minun maleksintani on pois heidän maleksinnastaan. Edut pois heikommilta. Heikkous on heikon asia. Työtä saa, jos osaa pyytää. Jos ei osaa, ei ansaitsekaan. Repent, repent!
Jos jaksaisi ja osaisi ja pystyisi.
Jos osaisi jotakin muuta kuin tätä, vaikka tätäkään ei kovin hyvin.
Jos kykenisi turruttamaan itsensä selviämään tavallisista töistä (eiväthän ne, vallitsevan konsensuksen ihmiset koskaan ymmärrä, miksi tämä voisi olla vaikeaa).
Jos turruttaisi itsensä olemaan välittämättä niistä kymmenistä hakemuksista, joihin ei saa vastausta.
Jos lakkaisi lukemasta uutisia, jotka eivät ole luvanneet hyvää vuosikausiin.
Jos menisi peiton alle, hiljaa, kuuntelisi ilmastoinnin huminaa. Odottaisi sellaista hetkeä, kun ei ole vaatimuksia.
Koivuissa suhisee tuuli, asvalttipihalla kaikuvat lapsen askeleet keskiyöllä, lokkien äänet naksahtelevat tyhjään.
Kesä venyttää aikaa leveämmäksi, vaikka ei olisikaan loma. Loma ja loma - onko työttömyydestä koskaan lomaa, tällaisesta muodottomasta olemisesta - pitäisi kai viettää kaikki aikansa potien huonoa omatuntoa siitä, että ei istu vuorokauden ympäri naputtelemassa työhakemuksia, tuntemassa nöyrää kiitollisuutta ja häpeää siitä, että veronmaksajien rahoilla tässä loisitaan. Repent, repent!
Onnellinen ei saisi olla; sitä varastaa salaa, pienistä syyllisistä hetkistä, kun maleksii kahvilassa kirjoittamassa joutavaa proosaa. Väärinhän se on, vallitsevan konsensuksen mukaan. Istun kahvilassa heidän kustannuksellaan. Minun maleksintani on pois heidän maleksinnastaan. Edut pois heikommilta. Heikkous on heikon asia. Työtä saa, jos osaa pyytää. Jos ei osaa, ei ansaitsekaan. Repent, repent!
Jos jaksaisi ja osaisi ja pystyisi.
Jos osaisi jotakin muuta kuin tätä, vaikka tätäkään ei kovin hyvin.
Jos kykenisi turruttamaan itsensä selviämään tavallisista töistä (eiväthän ne, vallitsevan konsensuksen ihmiset koskaan ymmärrä, miksi tämä voisi olla vaikeaa).
Jos turruttaisi itsensä olemaan välittämättä niistä kymmenistä hakemuksista, joihin ei saa vastausta.
Jos lakkaisi lukemasta uutisia, jotka eivät ole luvanneet hyvää vuosikausiin.
Jos menisi peiton alle, hiljaa, kuuntelisi ilmastoinnin huminaa. Odottaisi sellaista hetkeä, kun ei ole vaatimuksia.
 |
| Glasgow, masennuksen kehto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti