tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ruby Tuesday


En vaadi onneen paljoa – paitsi silloin kun vaadin, eli lähes aina – mutta joskus riittää se, että vanha mies hymyilee kadulla ja katsoo silmiin, ihan silkkaa kohteliaisuuttaan, ravistaa vähän yksinäisyyden verhoa syrjään. Lähtökohtainen oletukseni maailmaa kohtaan on se, etteivät ihmiset perusta minusta: tuollainenkin kierosilmä, mikä lie nuorisorikollinen. Vastakkaiset kokemukset yllättävät aina.

Tuulee, niin kovaa kuin nyt Skotlannissa on tapana. Kirjoittelen, tuskin residenssin arvoisesti. Ei näistä ole esseiksi tai kolumneiksi, tällaisista repaleista. Yritän lähinnä selvittää itselleni, mikä maailmassa hankaa vastaan.

Ostan Guardianin ja leikin olevani paikallinen. Ostan punnalla kimpun narsisseja ja laitan ne maljakkoon. Sytytän kynttilöitä ja makaan kokolattiamatolla selälläni. Vähitellen sydämenlyönnit kuuluvat kaasukaapin hurinan yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti